Äänen instensiteettitaso

Äänen instensiteettitaso on äänen “äänekkyys” taso, joka mitataan desibeleissä. Se mitataan äänentason mittarilla (desibelimittari).

Kuv. 1. Esimerkki äänentason mittarista

Äänen paineen taso voidaan määrittää seuraavasta kaavasta.

Äänenpaineen tason kaava:

jossa:

L_p – äänenpaineen taso,
p₁ – äänenpaine, joka on lähteen luoma mikropaskaleissa,
p₂ – yleinen äänenpaineen tason viittauspiste, kuulon kynnys ihmiskorvalle, 20 μP.

Äänentason kaava:

jossa:

L_I – äänenpaineen taso,
I – äänen intensiteetti [W/m²],
I₀ – viittauksen äänen intensiteetti 10^-12 [W/m²].

Muut yksiköt, joita käytetään mikropaskalien sijasta, mukaan lukien mikrobaarit [μb] ja dyynit/cm².

Äänen intensiteettitaso on 0 dB jos äänenpaine p₁ on sama, kuin p₂, esim. Kuulon kynnyksellä.

Ihmiskorvalla on algoritminen vaste äänenpaineeseen, mielummin, kuin lineaarinen. Se voi kuulla ääniä 16 Hz - 20,000 Hz taajuuskantamissa.

Ei yhtään ääntä kuitenkinaa voida kuulla tältä kantamalta kunnolla. Kipukynnys on noin 110 dB - 140 dB.

Taulukko näyttää yleiset sisä-äänet ja vastaavan äänen intensiteettitason.

Äänentaso on A-punnittu äänen intensiteettitaso, esim. ihmiskorvan ominaisuuksien muuttamana, joka voi kuulla oikein koko taajuuskantaman korkealla painetasolla ja voi vaihdella (riippuen taajuudesta) alemmalla äänenpaineen tasolla.

Foni on äänekkyystason yksikkö. Kaikkien äänten äänekkyys, joka ilmaistaan foneissa vastaa äänen intensiteettiin (desibeleissä) 1 kHz:ssa - äänekkyydellä, joka vastaan äänen äänekkyyttä.

Kuten näkyy diagrammissa (Kuv. 4), kuulokynnykset vat hieman erilaiset ihmiselle kuultavissa taajuuskantamissa. Äänekkyyskurvit näyttävät suhteellisen laskun korvan herkkyydessä alimmassa sävyissä (matalat taajuudet).